Kompen­saatiot eivät ole oikotie hiili­neutraaliuteen

Kompensaatio-kuvitus

Ilmastotoimien rima nousee: yrityksiä haastetaan kysymällä, koskevatko ilmastotavoitteet koko arvoketjua ja millaisilla keinoilla tavoitteisiin on päästy.

Päivääkään ei kulu, etteikö joku taho ilmoittautuisi hiilineutraaliksi tai sanoisi tavoittelevansa nollapäästöjä tiettyyn määräaikaan mennessä. Yritysten ilmastotavoitteet ovatkin vetäneet ilmastopäästöjen kompensointimarkkinat kovaan kasvuun. Esimerkiksi vuonna 2018 vapaaehtoisiin kompensaatioihin käytetyt rahat tuplaantuivat.

Kuumenneilla markkinoilla on tarjolla kuitenkin paljon sutta ja sekundaa. Päästöhyvityksiä on tehty esimerkiksi “suojelemalla” metsiä, joita ei uhkaa mikään, tai jopa ihmisoikeuksia loukaten.

Epäilyksen tulisi herätä jo hyvin alhaisen hinnan kohdalla. Yhden hiilidioksiditonnin hyvittäminen kompensoimalla, eli esimerkiksi metsän istutusta, puuta säätäviä liesiä tai uusiutuvan energian hankkeita rahoittamalla, maksoi vuonna 2019 keskimäärin vain 2,5 euroa. EU:n päästökauppajärjestelmässä yhden hiilidioksiditonnin hinta nousi toukokuun 2021 alussa 50 euroon eli oli 20-kertainen vapaaehtoiseen kompensaatioon verrattuna.

Lukuja ei voi verrata yksi yhteen markkinoiden erilaisen luonteen vuoksi. Silti niiden valtava ero kertoo ongelmista kompensaatioissa.

Vapaaehtoisia kompensaatioita ei voi kuitenkaan kokonaan tyrmätä. Monissa maissa niillä on saatu rahoitusta esimerkiksi uusiutuvalle energialle ennen kuin hankkeet ovat kaupallisesti kannattavia. Kompensaatioilla on roolinsa myös tulevaisuudessa, sillä eri maiden nykyiset ilmastositoumukset eivät riitä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen, vaikka ne kaikki toteutettaisiin.

Keskustelu vastuullisista kompensaatioista ja niiden kriteereistä käy kuumana. Miten esimerkiksi osoitetaan lisäisyys eli se, ettei päästövähennystä tapahtuisi ilman yritysten maksamaa rahaa? Miten vältetään kaksoislaskenta eli se, että sekä kompensoiva yritys että valtio, jonka alueella kompensointi tapahtuu, laskevat vähennyksen hyväkseen?

Suomessa ympäristöministeriö on tilannut selvityksen ilmastokompensaatioiden säätelystä. Se valmistuu heinäkuussa.

Riikka Holopainen

”Tärkeää on pyrkiä vähähiilisyyteen ja pitkällä aikavälillä hiilineutraalisuuteen, muutenkin kuin kompensoimalla. Joutsenmerkki ei tällä hetkellä hyväksy vaatimuksissaan minkäänlaista hiilikompensaatiota, koska ei ole varmuutta siitä, että kompensoimalla voidaan vähentää kokonaispäästöjä.”

Riikka Holopainen,
toimitusjohtaja, Ympäristömerkintä Suomi Oy

”Yrityksillä ja rahoitus­maailmassa on paljon paremmat edellytykset vähentää aidosti ja nopeasti päästöjä kuin lainsäätäjällä. Yritysten ei tarvitse hakea poliittista hyväksyntää, vaan ne voivat vain todeta että ‘nyt me vähennetään tätä’. Se on mielettömän hieno mahdollisuus.”

Eeva Primmer,
tutkimusjohtaja ja professori, SYKE

Eeva Primmer, kuvaaja: Kai Widell
Panu Halme

”Osa kompensaatiohankkeista on metsittämistä esimerkiksi Afrikassa. Laskelmat perustuvat siihen, että metsät ovat pystyssä vielä vuosikymmenien päästä, mutta väestönkasvun paineessa tästä on vaikea kenenkään mennä takuuseen. Epävarmuutta ei oteta riittävästi huomioon laskelmissa.”

Panu Halme,
yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto

Yritys, mieti ainakin näitä

Käännä kaikki muut kivet ensin. Vastuullisten yritysten pitää käyttää kaikki muut keinot ennen kompensaatioon turvautumista.

Älä osta käärmeöljyä. Vaadi tarkkoja selvityksiä päästöhyvityksen mittaamisesta, todentamisesta ja pysyvyydestä.

Viesti tehdyistä ratkaisuista avoimesti. Kerro, minkä osan yrityksen toiminnasta tai tuotteen valmistuksesta ilmastositoumuksesi kattaa ja miten tavoite on saavutettu tai aiotaan saavuttaa.

Älä lupaa liikaa tai johda harhaan. EU-komission johtamassa yritysten ympäristölupausten tarkastuksessa peräti 42 % väitteistä oli joko vääriä tai harhaanjohtavia. Tulevaisuudessa myös ilmastositoumuksia katsotaan nykyistä kriittisemmin.