Tutkija, älä pelkää hypätä sukellusvenejahtiin

Maria Ruuska | lokakuu 23, 2014

Sukellusvenejahti-uutisointi kaipaa asiantuntijoiden ja tutkijoiden valistuneita arvauksia sotaa lietsovien spekulaatioiden sijaan.  Analyyttisyyteen pyrkivien toimittajien pitää rakentaa juttuja tiiviimmässä yhteistyössä tutkijoiden kanssa.

Eilisessä Helsingin Sanomissa oli toimittaja Kalle Koposen HS-analyysi, joka oli otsikoitu vetävästi: “Mökkeilevätkö kommandot Tukholman saaristossa?”

Koponen intoutuu jutussa spekuloimaan, josko “venäläinen pääoma” on hankkinut Ruotsistakin kiinteistöjä niin kuin Suomesta.

Juttu päättyy kuvitelmaan, jossa mahdollinen minisukellusvene rantautuu saariston poukamaan, jonka läheisyydessä on venäläisten omistama kesämökki. Miehistö rantautuu sinne sukelluspuvuissaan. “Varusteet piilotetaan, ja osasto siirretään toiseen “turvataloon”, vaikkapa viihtyisälle maatilalle Skåneen”, Koponen kirjoittaa. Siellä kommandot saunovat ja katsovat leffoja sillä aikaa, kun Venäjän tiedustelu keskittyy tarkkailemaan Ruotsin merivoimien toimintaa.

Ansiokasta tarinallistamista. Lukijana jäin vain miettimään, onko kyse Koposen omasta vai asiantuntijoiden kanssa yhteistyössä luodusta skenaariosta? Jos kyse on jälkimmäisestä, olisin halunnut tietää kenen kanssa se on rakennettu. Jutussa viitataan “Merisotakouluun” ja “sotilaspiireihin”, mutta lukijalle jää epäselväksi, onko skenaario peräisin niistä.

Ensin televisio ja muutama vuosikymmen myöhemmin digitalisaatio pakottivat sanomalehdet ruuvaamaan sisältönsä tapahtumien kirjaamisesta niiden syiden ja seurauksien analysoimiseen. Sosiaalinen media sai minut vaatimaan sanomalehtien analyyttisyydeltä vielä enemmän. Miksi maksaisin Helsingin Sanomien analyyseistä, jos voin lukea samantasoisia spekulaatioita Facebook-uutisvirrastani?

Analyyttisyyteen pyrkivä media on loistava mahdollisuus tutkijoille, jos he osaavat rakentaa siltoja oman tutkimusalansa ja ajankohtaisten ilmiöiden välillä. Olisin lukenut Koposen analyysistä mieluummin maanpuolustuskorkeakoulun strategiatutkijan valistuneita arvauksia kuin villlejä maallikkoskenaarioita. Paperi-Hesarissa samalla sivulla olevassa uutisjutussa kommentoikin maanpuolustuskorkeakoulun sotialasstrategian tutkija Magnus Christiansson. Kun puolustusvoimat ovat hyvin vähäsanaisia, hänen analyyyttiset ja taustoittavat sanansa tuovat syvyyttä juttuun.

Media hinkuu maailmanselityksiä. Ikävä kyllä moniin toimittajien esittämiin kysymyksiin ei ole olemassa oikeita ja yksinkertaisia vastauksia. Kukaan on tuskin vielä tehnyt väitöskirjaa juuri venäläisten sukellusveneiden mahdollisista missioista Ruotsin aluevesillä 2010-luvulla. Näin ollen läheltä liippaavan alan tutkijan valistunut arvaus riittää monesti taustoittamaan ja selittämään tilannetta. Asiantuntijoiden täytyy myös opetella kommentoimaan oman osaamisalueensa liepeillä olevia asioita.

Aina toimittaja ei löydä oikean tutkijan luokse. Jos tutkija tai asiantuntija huomaa, että hänellä olisi ajankohtaiseen asiaan kiinnostavaa sanottaa, voi hän hyvin ottaa itse yhteyttä suoraan toimitukseen tai vaikka blogata tai twiitata aiheesta.  Niin perinteinen kuin sosiaalinenkin media tarvitsevat tutkijoiden näkemyksiä enemmän kuin koskaan – ei vain väitöspäivänä tai ison tutkimusraportin ilmestyessä vaan joka päivä.

Toimittajien on hyvä muistaa kreditoida tutkijoilta kuullut näkemykset mahdollisimman usein. Journalismiin eivät kuulu lähdeviitteet, mutta ei myöskään muiden näkemyksien ryöstöviljely.

Kuva: Wikimedia Commons/Belola80

Selaa lisää