Ihmisen silmä lähikuvassa

Totuus on sodan ensimmäinen uhri – 3 + 1 vinkkiä totuuden puolustamiseen tiede- ja asiantuntijaviestinnässä

Mervi Itkonen | 28 helmikuun, 2022

Asiantuntijoiden ja tutkijoiden tiedolle ja näkemyksille on Ukrainan sodan takia jälleen suuri tarve. Kokosimme muutamia oppeja tiedeviestinnästä keskustelun tueksi.

Totuus on sodan ensimmäinen uhri, kuuluu sanonta. Ukrainan sodasta uutisoivilla ja sitä kommentoivilla asiantuntijoilla onkin suuri haaste siinä, miten erotetaan propaganda ja pelkkää hämmennystä luomaan tarkoitettu disinformaatio tosiasioista.

Paljon paineita kohdistuu myös meidän ihan tavallisten suomalaisten medialukutaitoon ja mielentyyneyteen. Ei ole syytä levittää vahvistamattomia huhuja saati vihapuhetta. Propagandaa on aina sodissa puolin ja toisin. Jokaiselle sopii ohjeeksi siis hengitellä ja miettiä hetki, ennen kuin painaa jaa-nappia.

Joitakin oppeja sodan kommentointiin mediassa, somessa ja miksei kahvihuoneissakin, voi ottaa myös tiedeviestinnästä. Tässä muutamia ehdotuksia.

1. Pidä oma ydinviesti selkeänä.

Kun faktoja pyritään hämmentämään ja ilma on sakeanaan spekulaatioista, on tärkeää pitää oma pääviesti kristallinkirkkaana.

Omaa pääviestiä on hyvä miettiä jo etukäteen, ennen haastattelua, puheenvuoroa tai somekommenttia. Viesti kannattaa miettiä ja kirjoittaa niin yksinkertaiseksi ja selkeäksi, ettei väärinkäsityksiä synny. Yksi lause riittää.

Erinomaisen esimerkin tästä tarjosi Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola, jota haastateltiin heti hyökkäyspäivänä muun muassa Ylen aamutelevisiossa. Aaltola toisti useaan kertaan omaa pääviestiään: Venäjä on hyökännyt Ukrainaan. Kyse on hyökkäyssodasta.

Hyökkäyssuunnan korostaminen oli tärkeää, koska Venäjän presidentti Vladimir Putin on väittänyt, että Venäjä puolustaisi itseään tai ihmisiä Itä-Ukrainassa.

Toisena esimerkkinä mainittakoon valtiojohdon tiedotustilaisuus, jossa presidentti Sauli Niinistö toisti pääviestiään useaan kertaan: Suomeen ei kohdistu välitöntä uhkaa. Tällä pyrittiin rauhoittamaan kansalaisia.

2. Erota totuus valheesta

Toisinaan faktaa ja propagandaa on aidosti vaikea erottaa toisistaan, mutta on myös valheita, jotka tiedetään valheiksi. Esimerkkejä tästä ovat Putinin puheet Donbasin kansanmurhasta ja Ukrainassa muka valtaa pitävistä natseista tai Donald Trumpin puheet Yhdysvaltojen muka varastetuista vaaleista.

Nämä ovat silkkaa disinformaatiota, jotka on tarkoitettu vain hämärtämään tosiasioita. Esimerkiksi Donbasin kansanmurhasta ei ole mitään uskottavia raportteja.

Vaikka tosiasioiden toistaminen voi tuntua rikkinäisen levyn soitolta, on silti tärkeää uudelleen ja uudelleen jaksaa osoittaa ja oikaista valheet. Muuten ainakin osalle yleisöä voi jäädä käsitys, että asia on kiistanalainen tai aiheesta vallitsee “erilaisia totuuksia”.

Hyvän esimerkin valheen osoittamisesta tarjoaa Ylen Moskovan-kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen, joka muistaa Putinin puheita siteeratessaan toistuvasti mainita, mikä niistä pitää tiettävästi paikkaansa ja mikä ei.

Samoin Helsingin Sanomat toisti aikoinaan Yhdysvaltain vaaleja koskevassa uutisoinnissaan uudelleen ja uudelleen samaa viestiä: Donald Trump väittää vaaleja vilpillisiksi. Todellisuudessa hän hävisi vaalit.

3. Toista totuutta useammin kuin valhetta

Keskustelu valheista voi tuntua hankalalta, koska mitä enemmän vääriä tietoja toistellaan, sitä enemmän niillä on taipumus saada voimaa.

Vaikka asiantuntija korjaisi väärän tiedon, se voi silti jäädä kummittelemaan kuulijan mieleen samalla, kun oikean tiedon yksityiskohdat unohtuvat. Tämä pätee koronarokotteita tai ilmastonmuutosta koskevaan keskusteluun, mutta myös sotaa koskevaan keskusteluun.

Kun pidän mediavalmennuksia tutkijoille, esittelen heille usein tiedeviestinnän totuusvoileipämallia. Mallin perusideana on se, että ristiriitatilanteessa ensin mainittu väite saa etulyöntiaseman kuulijan mielessä. Siksi on tärkeää todeta tosiasiat ensin.

Toinen periaate on se, että totuutta pitää toistaa useammin kuin valhetta. Näin se jää paremmin kuulijan mieleen.

Tiedeviestinnän totuusvoileipä järjestää ristiriitaiset tiedot näin:

  1. Aloita totuudella. Ensimmäinen väite saa etusijan. Esimerkiksi: Venäjä on hyökännyt Ukrainaan.
  2. Osoita valhe. Kerro, että valhe on esitetty, mutta pyri välttämään aivan samoja sanoja kuin väärässä väitteessä. Esimerkiksi: Olet saattanut kuulla, että Venäjä on mennyt vain auttamaan apua pyytäneitä ihmisiä Itä-Ukrainassa. Tämä ei ole totta. Perustele vielä, miksi tieto ei pidä paikkaansa. Vältä toistamasta valheeseen liittyviä täsmällisiä sanamuotoja, kuten kansanmurhaa tai natseja.
  3. Palaa vielä totuuteen. Toista tosiasioita useammin kuin valheita. Esimerkiksi: Kyse on siis Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan.

+1. Älä unohda kuvaa ja ääntä!

Pystytkö aiheen asiantuntijana tarjoamaan medialle tai yleisöllesi visuaalista aineistoa, joka tukee sanomaasi? Mediassa on kysyntää autenttisille valokuville, kartoille, äänitteille ja videoille, jotka voidaan todistaa aidoiksi. 

Kuvien kanssa on tietenkin oltava varovainen, sillä konfliktitilanteessa internet pursuilee valheellisessa tarkoituksessa levitettyä audiovisuaalista aineistoa. Tyypillisiä ovat asiayhteydestään irrotetut kuvat tai videot, jotka on kuvattu aivan toisessa paikassa tai muuna aikana kuin väitetään. Aiheesta kertoo esimerkiksi disinformaation tutkija Abbie Richards Tiktok-videollaan.


Kirjoittaja on Kaskasin johtava viestintäasiantuntija. Tilaa Kaskasin uutiskirje. Saat aina uusia ajatuksia tutkimuksesta, vastuullisuudesta ja osallisuudesta viestimiseen.

Lue lisää valheellisen tiedon tunnistamisesta THL:n sivuilta.

 

Selaa lisää