Silja Annila ja Reetta Rönkä

“Toimittajat, tarttukaa kuudenteen sukupuuttoaaltoon”

Maria Ruuska | syyskuu 25, 2018

Kaskas Median Silja Annila ja Reetta Rönkä voittivat Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon ilmastonmuutosta käsittelevällä Hyvän sään aikana -teoksellaan.

Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon saajien joukossa on tänä vuonna kaksi Kaskas Median asiantuntijaa. Silja Annila ja Reetta Rönkä olivat mukana kirjoittamassa ilmastonmuutosta käsittelevää Hyvän sään aikana -tietokirjaa, joka käsittelee ilmastonmuutosta Suomessa.

Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot myönnetään merkittävästä ja ajankohtaisesta tiedonjulkistamistyöstä, joka on lisännyt kansalaisten tietämystä ja antanut virikkeitä yhteiskunnalliselle keskustelulle.

Hyvän sään aikana on journalistinen tietokirja, jonka on kirjoittanut Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijoista koostunut työryhmä. Teos on palkittu Kanava-palkinnolla vuoden parhaana tietokirjana, ja se oli myös ehdolla Tieto-Finlandian saajaksi.

Ilmastonmuutos on journalistille monimutkainen aihe. Miten siitä tulisi kertoa?

Reetta Rönkä: Kun aloimme tehdä kirjaa alkuvuodesta 2017, ilmastonmuutosta käsiteltiin lähinnä sään ääri-ilmiöinä ja etäisen katastrofikuvaston kautta. Kirjamme lähtökohta oli, että ilmastonmuutoksesta pitäisi pystyä kertomaan journalismissa monipuolisemmin, koska se ilmiönä koskettaa yhteiskuntaa tosi kokonaisvaltaisesti. Ilmastonmuutoksesta kertoessa on luovuttava aikeesta kertoa aiheesta kaikki, koska se ei ole mahdollista. Samalla on yritettävä tarjota mahdollisimman kattava kokonaiskuva. Ehkä siksi kirja, eli journalististen juttujen kokoelma, toimii niin hyvin.

Silja Annila: Koska aiheita on niin paljon, emme halunneet työryhmänä jättää yhteistyötämme vain yhteen kirjaan. Olemme jatkaneet ilmastojournalismin tekemistä verkossa samojen arvojen ehdoilla kuin kirjassa. Hyvän sään aikana -verkkomediassa haluamme julkaista syvällistä ja monimuotoista journalismia, jossa ääneen pääsevät myös sellaiset henkilöt, jotka eivät näy usein päivittäismedioissa.

Koukuttavan tietokirjan teko abstraktista aiheesta on hieno saavutus. Millaisia kerronnallisia keinoja käyttäen kirjasta tuli niin kiinnostava?

Reetta: Kirjamme yrittää olla niin hyvää journalismia kuin mahdollista, eli kertoa lukijalle uutta ja tärkeää asiaa kiinnostavalla tavalla. Kirjaa varten on matkattu niin Utsjoelle kuin Brysseliin, ja monessa jutussa yritämme viedä lukijan paikan päälle reportaasin keinoin. Tosi tärkeä ja pitkä vaihe koko kirjaprosessissa oli kuitenkin editointi: tekstejä hinkattiin ja kirkastettiin pitkään ja hartaasti. Se kannatti.

Kuvat ovat iso osa journalistista kokonaisuutta, ne vievät tekstin ihan uudelle tasolle. Kirjan kannessa oleva Ella Kiviniemen kuva muovipussissa olevasta riekosta otettiin Kilpisjärven tutkimusaseman pakastimessa, ja palkittiin myöhemmin vuoden lehtikuvana.

Ilmastonmuutoksen soisi näkyvän mediassa vieläkin nykyistä enemmän. Mistä ilmastoaiheesta pitäisi tehdä juttuja enemmän?

Silja: Olen useamman tutkijan suusta kuullut, että kuudenteen sukupuuttoaaltoon pitäisi tarttua nykyistä hanakammin. Olen täysin samaa mieltä. Ilmaston lämpeneminen on toki vain yksi syistä, joka on saanut aikaan massiivisen lajien joukkotuhon. Ihmisen toiminta uhkaa biodiversiteettiä tavalla, jota tavallisen ihmisen äärimmäisen vaikeaa kuvitella. Juuri siksi sitä pitäisi avata lukijoille lisää.

Ylipäätään ilmastonmuutoksesta kertominen tulisi ulottaa sanomalehtien kaikille osastoille, ei vain uutis- ja ulkomaansivuille. Ruokasivuille ilmastoystävällisiä reseptejä, autoliitteeseen kattavaa pohdintaa liikenteen tulevaisuudesta.

Miten tutkijat ja toimittajat voivat tehdä menestyksekästä yhteistyötä ilmastonmuutoksesta kertoessa?

Silja: Tätä kirjaa tehdessä saimme kukin keskittyä yhteen tai kahteen juttuun muutaman kuukauden ajan. Ehdimme jutella tutkijoiden kanssa pitkään ja tarvittaessa monta kertaa, tehdä perusteellista taustatyötä ja tarkistaa asioita monelta eri asiantuntijalta. Joskus aikaa on kuitenkin rajatusti, ja silloin tiiviys ja selkeys korostuvat. Kiiretilanteessa toimittajan on kerrottava selkeästi, millaista asiantuntemusta hän kaipaa. Tutkijan taas kannattaa pyrkiä yleistajuiseen ilmaisuun. On parempi, että tutkija yleistajuistaa omaa alaansa itse. Muuten sen tekee toimittaja, ja väärinkäsitysten riski kasvaa.

Reetta: Ilmastonmuutos on ilmiö, jossa painottuu tulevaisuus, josta kellään ei ole varmuutta. Erityisesti sen takia soisi, että arviot ja analyysit ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista perustuvat tutkittuun tietoon ja asiantuntijoiden näkemyksiin. Mutta tutkijatkaan eivät ole kaikesta yksimielisiä, tietenkään, varsinkin kun kyseessä on ilmastonmuutoksen kaltainen monitahoinen ilmiö. Siksi on hienoa, kun journalismissa onnistutaan tuomaan esiin eri tulokulmia ja ilmastonmuutoksen kompleksisuutta. Esimerkiksi muoviin tai energia-aiheisiin ei ole vain yhtä ratkaisua, vaan ne vaativat asiantuntijoiltakin monia eri näkemyksiä ja keskustelua.

Ensi keväänä ilmastonmuutos nousee toivottavasti keskeisiksi vaaliteemaksi. Miten tutkijat ja asiantuntijat voivat edesauttaa, että niin käy?

Silja: Tärkeintä on jaksaa puhua ja nostaa aihetta esiin, vaikka välillä turhauttaisi. Keinoja ja kanavia on monia. Yksi suuri vaaliteemojen määrittelijä on media, ja siksi vaalien alla kannattaa tarjota omaa ilmastoon liittyvää tutkimustaan uutisaiheeksi. Vaikka oma tutkimus ei suoraan liittyisi päätöksentekoon, on tärkeää osoittaa ilmastonmuutoksen yhteiskunnallinen merkitys. Näkisin mielelläni tutkijoita ja asiantuntijoita kommentoimassa vaalipaneeleja, vaatimassa poliitikoilta kannanottoja. Kommentoinnin ei välttämättä tarvitse tapahtua tv-lähetyksessä, se voi tapahtua myös oman organisaation blogissa tai omalla Twitter-tilillä.

Selaa lisää