Reetta Rönkä haastattelee.

Mitä ihmettä esiintymisvalmennuksessa tapahtuu? Paljastamme Kaskasin mediakouluttajan kuumimmat niksit, ja ihan ilmaiseksi

Reetta Rönkä | kesäkuu 10, 2020

Viestintätoimiston tarjoama media- ja esiintymisvalmennus ei ole lainkaan niin salaperäistä puuhaa kuin julkisesta keskustelusta on voinut päätellä. Kyse on median ymmärtämisestä, harjoittelusta ja ennakoinnista.

Media- ja esiintymisvalmennuksesta on viime päivinä puhuttu enemmän kuin koskaan. Hienoa! Samalla keskustelu ja epäselvät selostukset ex-valtiovarainministeri Katri Kulmunin (kesk.) esiintymiskoulutuksesta saattavat jättää vähän oudon käsityksen siitä, millaista viestintätoimistojen tarjoama media- ja esiintymisvalmennus oikein on.

No millaista se on? Minä tiedän, koska teen juuri sellaisia valmennuksia Kaskas Medialla. Ennen Kaskasia työskentelin vuosia toimittajana, niin televisiossa kuin radiossa, niin uutistoimittajana kuin kolumnistina.

Siksi koen luontevaksi kouluttaa ihmisiä siitä, mitä journalistit saattavat aiheiltaan ja haastateltaviltaan toivoa ja miten jännittävissäkin haastattelutilanteissa saa kerrottua oman asiansa ymmärrettävästi ja kiinnostavasti.

Mitä koulutuksessa tapahtuu?

Mediakoulutuksissa käyn läpi esimerkiksi seuraavanlaisia asioita:

  • median toimintaympäristöä ja sen muutosta (median ansaintalogiikan muutos, kiihtynyt kilpailutilanne, journalismin arvot)
  • perusniksejä haastatteluun valmistautumiseen ja haastateltavana olemiseen (jutun näkökulman ja muiden haastateltavien kysyminen, sitaattien tarkistus, haastateltavan oikeudet)
  • ajatuksia siitä, miten mediassa voi päästä läpi (oikea ajoitus, hyvät näkökulmat, yhteydenpito toimittajiin).

Jos kyse on koulutuksesta, jossa keskitytään televisio- ja videohaastatteluihin, teemme suoran lähetyksen haastatteluharjoituksia. Niissä ollaan kuvitellussa haastattelutilanteessa, kuten vaikka aamutelkkarissa tai tiukassa ajankohtaisstudiossa. Harjoitukset videoidaan ja katsotaan sekä puretaan yhdessä. Tällöin käsittelen myös esiintymisjännitystä ja keinoja sen hallintaan.

Jännittämisestä puhun myös esiintymisvalmennuksissa. Niissä käyn läpi hyvän suullisen esityksen rakennetta, käytettävää kieltä, esiintymismateriaaleja, vuorovaikutusta yleisön kanssa ja niin edelleen. Mitä pienempi koulutettava porukka on, sitä tarkemmin voi ja ehtii käsitellä yksittäisen koulutettavan tarpeita, kuten tulossa olevia puheita tai esityksiä. Välillä valmennus on hyvinkin yksityiskohtaista sanojen, lauserakenteiden ja etenkin ydinviestien  hinkkaamista.

Miten inhottaviin kysymyksiin voi vastata?

Koska teemme Kaskasissa erityisesti asiantuntija- , tiede- ja vastuullisuusviestintää, painottuvat koulutettavatkin tälle saralle. Koulutan paljon tutkijoita, mutta myös muita asiantuntijaorganisaatioiden tai yritysten asiantuntijoita.  En siis ole koskaan kouluttanut poliitikkoa pitämään linjapuhetta tai opettanut, miten kierretään kysymys, johon ei yhtään halua vastata –en itse asiassa taida edes tietää, miten se tehdään, joten sellaista koulutusta ei kannata tilatakaan.

Sen sijaan olen monen monta kertaa kouluttanut oman ydinviestin, eli sen kaikista tärkeimmän pointin muotoilemisessa ja esiin tuomisessa sekä neuvonut vaikeiden kysymysten kohtaamisessa. Kannustan koulutettavia pohtimaan ja määrittämään etukäteen sen, mitä haastattelussa haluaa saada sanottua ja sitten sanomaan sen. On hassu ajatus, että haastattelutilanteessa pitäisi puhua vain siitä, mistä toimittaja sattuu kysymään. Mielestäni hyvä haastattelu ei ole sellainen, jossa toimittaja vie ja haastateltava vikisee, vaan sellainen, jonka perusteella yleisö saa oikeasti uutta tietoa ja ymmärrystä käsiteltävästä aiheesta.

Neuvoni siihen inhottavan ja vaikean kysymyksen kohtaamiseen on – tadaa! – varautua ennalta. Se kaikkein vaikein ja epämiellyttävin kysymys on yleensä hyvin tiedossa jo etukäteen, joten vastauksenkin voi miettiä ennalta valmiiksi. Ja kuten tästä havainnosta huomaa, kyse ei todellakaan ole mistään viisasten kivestä tai salaisesta haastatteluteknisesta aseesta, vaan valmistautumisesta. Viestintätoimiston mediakoulutus ei ole välttämättä yhtään niin mystistä tai salakavalaa kuin viime päivien julkisesta keskustelusta on voinut päätellä.

Esiintyminen on opittavissa oleva taito

Kun vaihdoin alaa journalismista viestintään, sain huomata, että yleisessä suhtautumisessa viestintään ja viestintätoimistoihin on usein epäluuloja ja jotain vaikeasti sanoitettavaa nihkeyttä. Silti olen viime päivinä ollut äimistynyt siitä, miten outoja ja absurdeja asenteita viestintätaitojen, kuten esiintymisen, harjoitteluun liittyy.

Somessa on pohdittu paljon myös sitä, että miksi koulutuksia ostetaan konsulteilta oman talon ulkopuolelta. Kuten tutkija Matti Ylönen Ylen haastattelussa tuo esiin, joskus kyse on niukoista resursseista ja tietyn erityisosaamisen puutteesta. Mutta vaikka viestintäresursseja olisikin talon puolesta, ulkopuolinen koulutus- tai viestintäosaaminen tuo ulkopuolista näkökulmaa, haastamista ja tuoretta ajattelua. Välillä kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin auktoriteetista. Esimerkiksi mediakoulutuksissa ollaan hitusen lähempänä  tosielämän haastattelutilanteita, kun haastattelijana on joku muu kuin viestintäosaston Virpi.

Toivon, ettei Kulmunin esiintymisvalmennus-tapauksesta jää elämään ainakaan sellaista asennetta, jonka mukaan esiintymistaitoja ei saisi tai kannattaisi treenata tai että julkista työtä tekevän pitäisi luonnostaan olla valovoimainen ja rento esiintyjä. Esiintyminen, kuten kaikki muutkin työelämän taidot, vaatii harjoittelua.

Reetta Rönkä on Kaskas median viestintäasiantuntija, joka kouluttaa erityisesti median kanssa toimimiseen ja esiintymiseen.  Hän on työskennellyt aiemmin muun muassa Yleisradiossa ja Nelosen uutisissa.

Kuva: Reetta Rönkä tiukkana haastattelijana Työn murroksen mestarikurssilla 2018 (Vilja Pursiainen / Kaskas Media)

Selaa lisää