Maailmassa ilmestyy vuosittain lähes kaksi miljoonaa tieteellistä artikkelia. Jopa melkein puolella niistä on arvioitu olevan alle viisi lukijaa: tutkija itse ja tekstin editoijat. Listasimme neljä syytä, miksi tutkijan kannattaa opetella itse viestiä omasta tutkimusaiheestaan.
- Tiedonvälityksen uusjako on alkanut ja se on tuhannen taalan paikka tutkijoille
Tulevaisuudessa tietoa välittää maailmalle huomattavasti monipuolisempi joukko ihmisiä kuin nykyään. Tutkijoiden ja asiantuntijoiden rooli tiedonvälityksessä vahvistuu, kun lehtien, TV:n ja radion asema tiedonvälityksen yksinvaltiaana murenee. Perinteisen median valtakaudella tiedon portinvartijoina toimivat toimitukset. Toimittajat päättivät, mitä julkaistaan eli mistä julkisuudessa puhutaan. Oman median perustaminen vaati paljon alkupääomaa.
Toisin on nykyään. Oman median, kuten esimerkiksi blogin, perustaminen vaatii muutaman klikkauksen ja kärsivällisyyttä rakentaa sille yleisö. Median murros on tuhannen taalan paikka tutkijoille. He voivat kiertää perinteisen median ja toimia yhä helpommin oman asiantuntemuksensa sanansaattajina sosiaalisen median ja yksinkertaisen julkaisemisen aikakaudella.
Australialaislähtöinen The Conversation julkaisee tutkijoiden journalistisiksi editoituja tekstejä heidän erityisalueiltaan. Mediapalvelun piirissä on jo 19 700 tutkijaa yli tuhannesta instituutiosta. Neljä vuotta sitten perustetun The Conversationin artikkelit tavoittavat noin kymmenen miljoonaa ihmistä kuukausittain creative commons -jälleenjulkaisulisenssien avulla.
- Meillä ei ole varaa siihen, että ratkaisut maailman visaisimpiin ongelmiin makaavat PDF-raporteissa, joihin kukaan ei eksy
Suomi sijoittaa yli kuusi miljardia euroa vuosittain tutkimukseen ja kehitystyöhön. Jotta yhteisistä rahoista tehty sijoitus tuottaisi parhaan mahdollisen tuoton, täytyy jokaisen rahoilla työskentelevän kantaa vastuu tulosten siirtymisestä yhteiseksi hyväksi. On kaamea ajatus, että ratkaisuja maailman visaisimpiin ongelmiin makaa valtion rahoittamissa PDF-raporteissa, joihin kukaan ei eksy. Silloin kyseessä on mesearch, ei research.
Pelko ei ole tuulesta temmattu. Maailmanpankki katsoi viime kesänä itseään kriittisesti peiliin ja totesi, että kolmasosaa internetissä jaetuista raporteistaan ei oltu koskaan ladattu. 87 prosenttia niistä ei oltu koskaan myöskään siteerattu missään.
Brittiläinen tutkija Melissa Terras turhautui pari vuotta sitten siihen, että hänen vuonna 2009 julkaistua artikkelia oli ladattu kaksi vuotta myöhemmin vain kaksi kertaa. Terras päätti tehdä testin: hän kirjoitti jokaisesta julkaisemastaan artikkelista postauksen blogiinsa ja levitti tekstejä Twitterissä. Latauksia rupesi ropisemaan välittömästi. Tänä päivänä artikkelia on ladattu tuhansia kertoja.
- Vaikeneminen antaa tilaa huuhaalle
Perinteisen median portinvartija-aseman heikentyminen tarkoittaa myös sitä, että ääneen pääsee internetissä kuka tahansa. Mitä kituliaammin tutkittu tieto virtaa tutkimuskammioista laajojen kansanjoukkojen pariin, sitä enemmän tilaa jää mutu-tiedolle ja puhtaalle huuhaalle. Kun huomiosta taistelee yhä useampi, vaatii se tutkijoilta aikaisempaa vahvempaa viestintää, jotta he pystyvät laittamaan höpöhöpö-meuhkaajille kampoihin.
Moni tutkija pelkää osallistua julkiseen keskusteluun, koska sitä ei voi hallita. Siihen voi kuitenkin harjaantua sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa. Toimittajat ovat fiksua porukkaa, joten heidän kanssaan toimiessa omat pelot väärinymmärrysten suhteen kannattaa ottaa avoimesti puheeksi. Toimittaja haluaa tehdä mahdollisimman hyvän ja totuudenmukaisen jutun, joten kunnioittava suhtauminen saa usein arvostavaa vastakaikua.
- Yleistajuinen kirjoittaminen antaa uusia näkökulmia omaan aiheeseen
Viestintä omasta tutkimusaiheesta sujuu huomattavasti helpommin, kun selvittää itselleen, miten oma tutkimusaihe kytkeytyy osaksi yhteiskuntaa. Miten tutkimus hyödyttää isoa kuvaa ja kenen aiheesta pitäisi erityisesti tietää yhteiskunnassa. Hyvä keino selkeyttää oma paikka maailmassa on kirjoittaa omasta tutkimusaiheesta yleistajuisia tekstejä eri näkökulmista.
Tutkimustyö hyötyy usein yleistajuistamisesta. Oman aiheen tarkastelu uudesta näkökulmasta synnyttää oivalluksia. Aiheeseen vihkiytymättömiltä lukijoilta voi tulla myös tuoreita näkökulmia aiheeseen. Tutkimuksesta kannattaa siis puhua paljon ja mahdollisimman monelle heti alusta alkaen. Viestimään oppii vain viestimällä.
Kuvat: pixabay.com / CC0 Public Domain / UKK