Tutkijat jäävät helposti lobbarien jalkoihin

Heikki Isotalo | elokuu 18, 2015

Takana 103 kuulemista ja silti turhautunut tutkija luonnehti varhaiskasvatuslain valmistelua “yhtenä kaikkien aikojen pahimmista”. Kaskas Media selvitti, mikä valmistelussa meni vikaan.

preschool-548170_1280Keväällä hyväksyttiin ensimmäinen osa uudesta varhaiskasvatuslaista. Vuosien valmistelutyöstä huolimatta tutkijayhteisö koki jääneensä prosessissa sivuun ja tutkimustieto ei välittynyt kirjoitettuun lakiin.

Entinen päivähoitolaki oli vuodelta 1973, eli se oli ehtinyt olla voimassa kokonaiset neljä vuosikymmentä. Kataisen ja Stubbin hallitusten valmisteleman varhaiskasvatuslain tavoitteena oli päivittää laki vastaamaan nykyaikaisen varhaiskasvatuksen vaatimuksia. Lainvalmistelussa kuultiin niin asiantuntijoita, eturyhmiä kuin tieteen ja tutkimuksen edustajia.

Kaskas Media haastatteli tutkijoita ja selvitti, mikä aiheutti tyytymättömyyttä.

Tutkijayhteisö halusi, että päivähoito ja varhaiskasvatus erotetaan käsitteellisesti toisistaan. Samalla varhaiskasvattajan pätevyys olisi siirtynyt yliopistojen vastuulle, kun nykyisin tehtävää voi hoitaa myös ammattikorkeakoulututkinnolla. Kysymys on siis kärjistetysti siitä, kuka vetää päiväkodissa laulutuokioita ja kuka pyyhkii pöytiä. Uudessa laissa ei määritellä edelleenkään kelpoisuutta selkeästi.

Laki oli tutkijoiden mielestä puutteellinen myös seuraus- ja ohjausjärjestelmän osalta, sillä se jättää kunkin päiväkodin itsensä päätettäväksi, miten varhaiskasvatus käytännössä toteutetaan. Laki ei siis takaa, että kaikki päiväkodit tarjoavat tasokasta varhaiskasvatusta.

“Näyttää siltä, että säilytetään kaikki entiset ongelmat ja koitetaan luoda muutamia uusia”, yksi lakiprosessiin osallistuneista tutkijoista luonnehti turhautuneena.

Tutkijat nostivat esiin seuraavia ongelmia:

  1. Eturyhmät ja ammattijärjestöt olivat tiedeyhteisöä äänekkäämpiä.
  2. Kattavasti koottu tutkimustieto ei auttanut, koska sille ei riittänyt lukijoita.
  3. Kansanedustajat eivät osoittaneet kiinnostusta aiheeseen.

Jos hajanainen tutkijayhteisö asetetaan yhdeksi eturyhmäksi ammattijärjestöjen ja puolueiden rinnalle, on selvää, että tutkimustieto jää alakynteen.

Keskustelussa esiintyviä virheitä on hyödytöntä oikoa, jos koko kysymyksenasettelu on vääristynyt. Varhaiskasvatuslain yhteydessä näkökulma oli työvoimapoliittinen eikä kasvatuksellinen. Tutkijat olisivat toivoneet, että asiantuntijat olisivat saaneet rauhassa työstää oman ehdotuksensa ennen kuin “koirat päästetään irti taistelemaan etuuksista”.

Tutkijoiden turhautuminen poliittisiin päättäjiin on täysin ymmärrettävä reaktio, mutta myös tutkijoiden omassa asennoitumisessa on korjattavaa. Haastatteluista piirtyi puutteita tutkijoiden omassa vaikuttamistyössä. Se oli:

  1. epästrategista,
  2. kaukana puoluepolitiikasta ja
  3. sovitettu huonosti vastaanottajan tarpeisiin.

Jotta poliittiseen prosessiin pystyy vaikuttamaan, tulee viestiä ajoissa ja oikeille ihmisille. Kaskas Media laati listan, jonka avulla tutkija voi parantaa mahdollisuuksiaan osallistua poliittisten päätösten valmisteluun.

Varhaiskasvatuslain ensimmäisen vaiheen hyväksymisen jälkeen käytiin eduskuntavaalit, jonka jälkeen Sipilän hallitus aloitti kautensa. Uuden hallituksen esittämät leikkaukset koskevat myös varhaiskasvatusta. Päiväkotien ryhmäkoot saattavat nousta jopa 30 pikkulapseen. Tarve vuorovaikutukselle tutkijoiden ja päättäjien välillä on huutavan suuri myös jatkossa.

Teksti: Heikki Isotalo ja Joonas Aitonurmi

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedintumblrmail

Lue myös