Massimiano Bucchi on maailmankuulu tieteensosiologi. Hänen tunnettu mallinsa selittää, miten tieteellinen tieto kulkee tutkijoiden ja suuren yleisön välillä. Nyt hän kertoo, minkälaista tiedonkulku on sosiaalisen mediassa.
”En juuri pidä tästä ’totuuden jälkeinen aika’ -jutusta, josta nykyään puhutaan.”
Massimiano Bucchi vastaa ennen kysymystä. Tieteellisen tiedon viestimistä tutkinut Bucchi menee suoraan asiaan. Hän on tulossa maanantaina toukokuun 22. päivä puhumaan Liikutu tiedosta -tapahtumaan, jossa käsitellään tiedeviestintää ”totuuden jälkeisellä ajalla”.
Totuuden jälkeisellä ajalla tarkoitetaan nykyistä poliittista aikakautta, jossa tosiasioiden merkitys on politiikassa vähäistä.
Bucchin mielestä propaganda ja laajalle levinnyt valheellinen tieto ovat aina olleet osa yhteiskunnallista keskustelua. Mikään yhteiskunnan osa-alue ei ole niiltä säästynyt – edes tiedemaailma.
”Esimerkiksi vuonna 1914 lähes sata saksalaista tieteilijää kirjoitti manifestin, jossa he kiistivät Saksan hyökkäyksen Belgiaan. Joukkoon kuului myös Nobel-palkittuja. Vuonna 1998 arvostetussa lääketieteellisessä lehdessä julkaistiin kuuluisa tutkimus, joka yhdisti rokotteet autismiin. Tällaisia huijauksia on tehty läpi historian”, Bucchi kertoo.
”Toki digiajan massiivisessa informaation tulvassa väärän tiedon ongelma voimistuu. Ongelma on vanha, mutta konteksti on uusi.”
Sosiaalisessa mediassa hinta korvaa laadun
Totuuden jälkeisen ajan sijaan Bucchin mielestä pitäisi puhua tiedon laadusta. Ja laatu maksaa.
”Aikakaudellamme on yllättävä ristiriita. Vaadimme korkeaa laatua sosiaaliselta medialta, mutta emme ole valmiita maksamaan sanoma- tai aikakauslehdistä. Emme ole kiinnostuneita vakiintuneista tavoista saada laadukasta informaatiota, mutta odotamme silti laatua”, Bucchi sanoo.
Sosiaalinen media liittyy voimakkaasti puheeseen totuuden jälkeisestä ajasta, sillä kanavissa on levinnyt paljon valeuutisia. Valeuutisten ennaltaehkäisemiseksi on ehdotettu laadun tarkastamista ennen jutun päästämistä kiertoon. On puhuttu jopa sensuurista.
”Tällöin unohdetaan, että sosiaalinen media palvelee monenlaisia tarkoituksia. Sitä käytetään viihteeseen, tiedottamiseen ja kaikkeen siltä väliltä”, Bucchi sanoo.
Sensuurin sijaan Bucchi ehdottaa tiedon eri viitekehysten ymmärtämistä. Sosiaalisessa mediassa viitekehykset ovat sekavasti päällekkäin: kissavideot, uutiset ja propaganda esiintyvät kaikki peräkkäin, vaikka niillä on täysin eri tarkoitukset. Käyttäjille välittyy vääristynyt kuva sisällön tasavertaisesta laadusta.
Kaiken sosiaalisessa mediassa kiertävän sisällön ei tarvitse olla tiedottamisen kannalta huippulaatua. Tärkeämpää on miten käyttäjät suhtautuvat heikkolaatuiseen sisältöön ja mihin tarkoitukseen he sitä käyttävät.
”Jos ihmiset haluavat rentoutua, keskustella huolimattomasti tai juoruilla, he saattavat lukea ja kommentoida asioita ajattelemattomasti. Mutta sitä viitekehystä ei voi käyttää päätökseen, pitäisikö minun rokottaa lapseni”, Bucchi sanoo.
Bucchi antaa tiedon käyttäjille suuren vastuun. Vastuuta on siirtynyt toimittajilta yleisölle, koska sosiaalinen media pienentää perinteisen toimittajan roolia. Television ja sanomalehden aikakaudella suuri yleisö oli enimmäkseen passiivinen. Nyt se toimii aktiivisesti mediassa ja tiedottaa itseään. Ulkopuolinen sääntely on siksi vaikeaa.
Bucchilla ei ole konkreettista lyhyen aikavälin ratkaisua, mutta hän on löytänyt sille hyvän viitekehyksen. Informaation tulvaa ei voi täydellisesti hallita, mutta sitä voi oppia käyttämään oikein.