Brexit tylytti asiantuntijoita – mitä opimme?

Maria Ruuska | 27.6.2016

brexit
Brexit -kansanäänestyksessä britit kannattivat EU:sta eroamista (51,9% – 48.1%)

Iso-Britannia on tieteen supervalta. Siksi on surkuhupaisaa, että juuri britit käänsivät selkänsä asiantuntija-arvioille.

“Maamme on saanut tarpeeksi asiantuntijoista”, totesi Iso-Britannian oikeusministeri Michael Gove alkukesästä kieltäydyttyään haastattelussa mainitsemasta nimeltä ekonomisteja, jotka tukevat maan lähtöä Euroopan unionista.

Ennen kansanäänestystä lukuisat asiantuntijat huippututkijoista paavi Franciscukseen
vetosivat Euroopan unioniin jäämisen puolesta. 17 miljoonaa brittiä päätti toisin. Kansalaisten tarmo ohittaa täysin asiantuntijoiden laskelmat ja skenaariot eron seurauksista on hämmentävä.

Jos oikeusministeri voi tokaista maan saaneen tarpeeksi asiantuntijoista, voi arvata, mitä heistä ajatellaan pikkukaupunkien kapakkaparlamenteissa. Monimutkaisessa ja epävarmassa maailmassa ihmisten tekee mieli kuunnella toisaalta-toisaalta-vastausten sijaan ihmisiä, jotka lupaavat, että arkea kurjistavat ongelmat ratkeavat EU-eron tai Donald Trumpin presidenttiyden kaltaisilla hokkuspokkus-tempuilla.

Asiantuntijuus ei ole huudossa

“Asiantuntijuus on kärsinyt inflaation”, kirjoittaa viestinnän professori Esa Väliverronen keväällä ilmestyneessä Julkinen tiede -kirjassaan. “Asiantuntijan perinteiset hyveet, kuten korkea koulutus tai syvällinen ammatillinen perehtyminen, eivät ole enää samanlaista valuuttaa kuin ennen”, hän jatkaa.

Taustalla on Väliverrosen mukaan monia kehityskulkuja. Internetin myötä perinteisten instituutioiden ja median kyseenalaistaminen on aikaisempaa helpompaa. Ihmiset ovat yhä kouluttautuneempia ja uskovat, että pystyvät tekemään itsenäisesti tulevaisuuttaan koskevia päätöksiä.

Kehityskulut ovat monilta osin erinomaisia. On hyvä, että ihmiset käyttävät omaa harkintaansa, haastavat instituutioita ja pyrkivät saamaan äänensä kuuluviin. Ongelmalliseksi tilanne muuttuu silloin, kun yksilöiden kyky kuunnella muita ja käydä keskustelua toisin ajattelevien kanssa katoaa.

Ei ole kenenkään etu, jos kaduntallaajien mutu-heittoja ja asiantuntijoiden valistuneita arvauksia arvotetaan yhä useammin samalla viivalla päätöksiä tehtäessä.

Jokin hiertää asiantuntijoiden ja kansalaisten välejä

Surkuhupaisaa, että Brexit tapahtui juuri Iso-Britanniassa.

Maa on tieteen ja asiantuntijatiedon supervalta. The Economistin mukaan Iso-Britanniassa asuu prosentti maailman väestöstä ja neljä prosenttia maailman tieteentekijöistä. Maassa asuvat tutkijat tuottavat 16 prosenttia maailman arvostetuimmista tiedeartikkeleista.

Viime perjantaisen Brexit-äänestystuloksen perusteella jokin asiantuntijaeliitin ja kansan välisessä kunnioituksessa hiertää pahasti. Luulisi, että tieteen huippumaassa tehtäisiin maailman valistuneimpia päätöksiä.

Miten asiantuntijoiden ja äänestäjien välille sitten saisi luotua enemmän luottamusta?

Globalisaatio on monille asiantuntijatyötä tekeville suuri mahdollisuus. Se on vienyt Erasmus-vaihtoon, lennättänyt seminaareihin, tuonut kansainvälisiä työmahdollisuuksia ja uusia ulkomaalaisia asiantuntijakavereita. Samaan aikaan globalisaatio on kurjistanut monien työväenluokkaisten perusbrittien elämää. Oma koti ja opiskelu tuntuvat tuhottoman kalliilta, ja vähenevistä työmahdollisuuksista kilpaillaan kasvavan maahanmuuttajajoukon kanssa.

Kuvaa asiantuntijuudesta pitää monipuolistaa

Nykyhetkessä on entistä tärkeämpää, että tutkimus ei näytä elitistiseltä sisäpiirin pyörittelyltä. Tutkijoiden vuorovaikutus tiedon käyttäjien kanssa luo luottamusta sekä tutkimuksen tärkeyteen että myös asiantuntijoihin ihmisinä.

Osallistavassa tutkimuksessa tutkijat, tiedon hyödyntäjät ja usein myös tutkittavat ovat tiiviissä yhteistyössä koko tutkimusprosessin ajan. Suomessa päätöksentekoa tukeviin sekä strategisen tutkimuksen neuvoston että valtioneuvoston kanslian selvitys- ja tutkimushankkeisiin liittyy vahva vuorovaikutteisuuden vaatimus tiedon tuottajien ja hyödyntäjien välillä. Pikkuhiljaa myös muut tutkimusrahoittajat heräilevät tutkimuksen ja muun maailman vuorovaikutuksen tärkeyteen tutkimushankkeissa.

Asiantuntijatyö on yhä sosiaalisempaa ja viestinnällisempää. Yhteiskunnallinen sotku Euroopassa vaatii aktiivista otetta tutkijoilta laboratorion ulkopuolella. Mielikuvaa asiantuntijatyöstä pitää monipuolistaa. Tutkijoiden soisi näyttäytyvän mediassa monipuolisemmin kuin kirjapinojen keskellä tuhisevina propellipäinä. Tarvitsemme kuvastoa, jossa tutkijat ovat aktiivinen osa yhteiskunnan kehittämistä, eivät ulkopuolisia viisastelijoita.

Lobata voi myös ilman populismia

Voisivatko asiantuntijoiden valistuneet näkemykset mennä myös paremmin jakeluun, jos tutkijayhteisö yhdistäisi joskus voimiaan kampanjanomaisesti tärkeiden asioiden hyväksi? Asioita voi lobata myös ilman populismia.

Eurooppa tarvitsee nyt näkemyksellisiä asiantuntijoita, jotka haluavat osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun – joskus jopa papukaijaa muistuttaen.

Uskon, että kulttuurinmuutos on jo alkanut. Toivon pilkahduksen Brexit-viikonloppuna loi suositun The Conversation -verkkomedian terävät analyysit tilanteesta. Juttuja kirjoittavat kymmenet tuhannet tutkijat ympäri maailmaa. Creative commons -lisenssillä julkaistavia artikkeleja käyttävät myös yhä useammat perinteiset mediat.

Kuva: LaertesCTB – CC-BY.

Selaa lisää